Kuka ja missä?

Olen Anna Riutta-Salo, Eurajoella perheeni kanssa asuva koiraharrastaja. Perheeseeni
kuuluvat minun lisäkseni aviomieheni Arto (joka tunnetaan tuttavallisemmin nimellä
Aku) sekä rakkaat lapsemme Niklas (s. 03/06) ja Inka (s. 07/07).
Karvaiset perheenjäsenemme ovat australianterrierit Tessi ja Latte sekä basset hound
Fanni. Jo veteraani-ikään ehtineet Tessi ja Fanni kummatkin ovat eläkkeellä lisääntymispuuhista,
kummaltakin on kohtu poistettu, joten ne elävät leppoisan letkeää elämää
ilman minkäänlaisia "naistenvaivoja" ;) Hyvin ne kuitenkin jaksavat temmeltää pallohullun
Latte-tytön kanssa, joka tietysti sähläilee nuoruuden innolla, aussimaiseen tapaan.
Karvaisiin perheenjäseniimme kuuluvat myös kaksi oman arvonsa tuntevaa maatiaskissaa,
jotka viettävät elämäänsä sisäkissoina.



Anna ja Nana (Somehow Cappuccino)
Kuva: Anne Moilanen

Lapsemme Inka & Niklas hoitavat "Jesseä" (Somehow Focus Point)
Kuvat: A. Riutta-Salo

Nipsun mukana aussikuvioihin, Fanni toi mukanaan luppakorvat

Ausseihin tutustuin 1990-luvun alussa, kun lapsuudenkotiani ahkerasti vartioi vanhempieni
Ransu-aussi. Ensimmäisen ikioman aussini Nipsun sain harrastuskoirakseni v. 1995 - sen
jälkeen paluuta aussittomaan elämään ei enää ollut :) Nipsun saapuessa meille en
edes haaveillut kasvatustyöstä, vaan Nipsu saapui nimenomaan lemmikikseni, ja sen
tehtävän se hoitikin täydellisesti. Se eli koko elämänsä kanssani, kulki rinnallani uskollisesti
ja sopeutui tilanteeseen kuin tilanteeseen, mm. muuttoon pois vanhempieni luota yhdessä
kanssani, kerrostaloon, ainoana koirana. Pian se saikin ystäväkseen Tessin - lapsenlapsensa.
Suureksi suruksemme Nipsu muutti sateenkaarisillalle marraskuussa 2005. Nipsu elää
ikuisesti muistoissamme, ikävä on yhä edelleen kova - mutta ilokseni olen saanut
huomata, että nipsumaisia välähdyksiä näkyy myös joissakin omissa kasvateissani,
vaikka sukutaulussa Nipsu jääkin jo melko kauas.

Bassettien ihmeelliseen maailmaan tutustuin tarkemmin vasta kymmenen vuotta
ausseja myöhemmin, kun meille muutti lähinnä mieheni toiveesta lupsakka luppakorvamme
Fanni. Basset Hound -kasvatukseni jäi kahteen pentueeseen. Valitettavasti aikani ei riitä kahteen
rotuun paneutumiseen sillä mittakaavalla, kun haluaisin, enkä halua harrastaa niinkin haastavan
rodun kuin basset houndin kasvattamista ns. vasemmalla kädellä. Jatkossa keskityn siis vain
ja ainoastaan australianterrieriin, joka on aina ollut se "oma rotuni".

Kasvatustyötä pienessä mittakaavassa

Kennel Somehow kasvattaa hyvin pienimuotoisesti australianterriereitä.
Pienimuotoisesti tarkoittaa meidän tapauksessamme kirjaimellisesti pienimuotoisuutta,
eli pentueita syntyy resurssiemme mukaan, ei sen takia, että joku nyt vaan pitäisi
astuttaa. Harkitsen tarkoin jokaisen pentueeni teettämisen. Lapsiperheessä harkinta ja
suunnittelu ei pääty pelkästään sopivan yhdistelmän löytämiseen, vaan pentueen hoito
vaatii täyspäiväistä panostusta - pentue teetetään siis mahdollisuuksiemme mukaan. En
ole koskaan ymmärtänyt periaatetta, että kaikki vähääkään rodultaan näyttävä pitäisi
astuttaa - olen karsinut jalostuksesta pois yksilöitä, joilla en kerta kaikkiaan halua tehdä
pentuja, syystä tai toisesta, vaikka siihen oikeus olisikin.
Meillä koirat ovat lemmikkejä - eivät näyttelyesineitä tai pentukoneita, vaikka näyttelyissäkin
käydään ja pentujakin harvakseltaan syntyy. Meille tärkeintä ovat koirat itsessään;
niiden onnellisuus ja terveys, hyvinvointi ennen kaikkea. Meille koiraharrastus on nimenomaan
iloinen harrastus, ei minkään sortin "bisnes" tai verenmaku suussa kehässä kisaamista.
Olen sijoittanut muutaman koiran, ja jos jotain olen oppinut niin ainakin sen, että sijoitus-
kodit on valittava erityisen tarkasti. Sijoituskoiran perheen kanssa yhteistyö on oltava
ehdottoman mutkatonta ja joustavaa!
Olen onnellinen koiraharrastuksen myötä tulleista ystävistä, jotka tekevät tästä harrastuksesta
vielä mukavamman.

Tavoitteet

Jalostuksellisesti tavoitteenani on kasvattaa mahdollisimman rotumääritelmän mukaisia, terveitä,
hyväluonteisia australianterriereitä, jotka saavat elää tasapainoista perhekoiran
elämää. Unelmieni aussi on mittasuhteiltaan sopusuhtainen (ei missään tapauksessa liian matala
tai liian pitkä, mäyräkoirilla on roturyhmä ihan erikseen!), hyväpäinen (niin sisältä kuin ulkoa),
hyväluonteinen (reipas, iloinen, muttei mikään adhd, joita nykyään kehissä näkyy liiankin usein...)
australianterrieri.

Harrastukset

Tällä hetkellä en ehdi koirien lisäksi juuri muuta harrastaa - hyvä, jos aikani riittää edes
tähän koiraharrastukseen. Käymme suhteellisen ahkerasti näyttelyissä niin kotimaassa kuin
ulkomaillakin, erityisesti Baltian maat ovat tulleet tutuiksi. Match Show't kuuluvat myös
jossain määrin harrastuksiimme, mutta valitettavasti nykyään aika ei tunnu riittävän
mätsäreihin kovinkaan usein.

Kotisivujen teko niin itselleni kuin muillekin on eräänlainen harrastukseni. Omia sivujani
pyrin päivittämään mahdollisimman usein, sillä itse inhoan päivittymättömiä, vuosia
samalla ulkoasulla netissä roikkuvia sivuja, joista kenellekään ei ole mitään hyötyä.

Australianterrierikerhossa olen jalostustoimikunnan jäsen sekä myös jalostustoimikunnan
sihteeri. Olen suorittanut hyväksytysti sekä kasvattajan peruskurssin että jalostusneuvojien
peruskurssin.
Mahdollisuuksieni mukaan toimin myös Rauman Käyttö- ja Seurakoirien näyttelykouluttajana
sekä Rauman Seudun Eläinsuojeluyhdistyksessä.
Olen jäsenenä Suomen Kennelliitossa, Suomen Terrierijärjestössä, Australianterrierikerhossa,
Suomen Bassetyhdistyksessä, SuKoKassa, Rauman Käyttö- ja Seurakoirissa,
Rauman Seudun Eläinsuojeluyhdistyksessä, Suomen Eläinsuojeluyhdistyksessä
sekä tukijajäsenenä WWF:ssä. Yhdessä mieheni kanssa tuemme eri tahojen kanssa
lasten hyvinvointia eri puolilla maailmaa, mm. Lastenklinikoiden Kummien kautta.