Miksi meille tuli australianterrieri?

Siihen aikaan, kun meille tuli ensimmäinen aussi (v. 1993), olivat ne todella
paljon harvinaisempia kotikaupungissamme kuin tänä päivänä. Silloin juuri
kukaan ei tiennyt mikä on aussi - nyt niitä tulee vastaan melkeinpä joka
kulman takaa :)

Ensimmäinen aussi perheessämme oli vanhempieni Ransu-aussi
(Nette's Blue Ansu), joka siirtyi sateenkaarisillalle keväällä 2006, 13-vuotiaana.
Ransua odotettiin kauan ja hartaasti; muistan vielä elävästi sen
päivän, kun meille soitettiin, että nyt olisi aussilapsia syntynyt maailmaan...
Olin tuolloin 11-vuotias, joten äidilläni oli tekemistä, että sai minut pidettyä
poissa pentulaatikosta edes muutaman tunnin päivässä. Käytännöllisesti
katsoen asuin Ransun ensimmäiset viikot pentulaatikon vierellä Kilpilammen
Pirjon kotona. Ensimmäisen ikioman aussini, jo edesmenneen Nipsuni
(FIN MVA Nette's Classic Music, 1995-2005), sain v. 1995.

Syyt siihen, miksi valitsimme aussin, on hyvinkin tavanomaiset: karkea karva,
pieni mutta reipas koira, jolla on luonnetta, muttei kuitenkaan liikaa. Valinta
osui kohdalleen. Aussissa edelleen itseäni viehättää eniten se lähestulkoon
loppumaton reippaus; aussi on valmiina kaikkeen ja aina. Meillä siivotaan,
lenkkeillään, uidaan, istutetaan kukkia, saunotaan, laitetaan ruokaa, syödään,
nukutaan  jne. yhdessä. Aussit ovat aina mukana, mitä sitten ikinä tehdäänkin.
Rodun monipuolisuus kaiketi onkin yksi suurimmista syistä siihen, miksi aussit
ovat yhä suositumpi rotu. Kuitenkin tulee muistaa, että kyseessä on terrieri;
peruskoulutus on hoidettava huolella ja rajoja on noudatettava - pienen
terrierin sisällä asuu kuitenkin voimakastahtoinen persoona, joka viihtyy itsekin
paremmin, kun tietää paikkansa laumassa.