Miksi Basset Hound?

Ensimmäinen tapaamisemme Basset Houndiin tapahtui jokunen vuosi sitten Match Show'ssa,
jossa Pluto-niminen komea bassetpoika hurmasi meidät molemmat - sekä minut että
mieheni Arton - rauhallisella ja rennolla olemuksellaan. Arto oli jo kauan puhunut, että olisi
mukava joskus saada perheeseen Basset. Alunperin olimme suunnitelleen Airedalenterrieriä,
kunhan muutamme isompaan asuntoon, mutta kun muutto maalle omakotitaloon vihdoin
tapahtui, jostain kumman syystä trimmattava rotu ei oikein enää kuulostanut houkuttelevalta
ajatukselta... Aloin vakavasti harkita mieheni ehdotusta bassetin hankinnasta, ja kun satuin
Öhkömönkijän -kennelnimellä bassetteja kasvattavan Katri Lämsän kanssa samalle kurssille,
aloin varovasti kysellä basseteista asiantuntijalta. Katri valisti minkälaisia bassetit ovat l
uonteeltaan, mitä sairauksia niillä voi esiintyä, minkälainen on oikeanlainen basset, mitä
värejä on olemassa jne. Sen jälkeen sitten meidän talossa surffailtiinkin melkeinpä
pelkästään basset -aiheisilla sivuilla tutustumassa rotuun. Marraskuussa meitä onnisti:
Katri soitti, että hänelle oli palautunut 9 viikon ikäinen punavalkoinen basset-ipana.
Alunperin Oiliksi, sittemmin Emmaksi kutsuttu neiti oli saanut kyytiä perheen
labradorinnoutajalta, jolloin perhe katsoi parhaaksi palauttaa pienen Emman takaisin
kasvattajalle. Vielä samana iltana ajoimme Pyhärantaan katsomaan tätä ipanaa ja näky
oli suorastaan tyrmäisevä: härreguud miten suloinen pieni eläin! Toisella ausseistamme,
Tessillä, oli juuri silloin pennut, joten päätimme kyllä ottaa tämän bassetin, mutta sovimme,
että Katri pitää sitä kotonaan siihen saakka, kunnes Tessin pennut muuttavat maailmalle.
Noooh, kokonaista kaksi päivää maltoimme pitää pentua Katrilla, kunnes haimme sen kotiin
aussilapsien kaveriksi. Aussimme Nipsu ja Tessi ottivat Fanniksi ristityn bassetin heti todella
hyvin vastaan; tähän saakka ainoat erimielisyydet ovat aiheutuneet Fannin pohjattomasta
ruokahalusta ;) Aussikakarat komensivat puolta suurempaa Fannia mennen tullen, joten
pentujen kanssakaan Fannilla ei ollut vaikeuksia. Bassetissa meitä kumpaakin alunperin
viehätti ulkonäkö, mutta kun Fanni tuli taloon, on sanottava, että ehdottomasti parasta
bassetissa on sen uskomattoman ihana luonne.

Fanni on ollut todella helppo pentu; sisäsiisti se oli jo lähes heti meille muuttaessaan,
vain pieniä vahinkoja sattui silloin tällöin, lähinnä omistajien hitauden vuoksi. Tuhoja tämä
ipana on tehnyt silti riittävästi, mukaan lukien sen kuuluisan kaukosäätimen patteri -episodin,
mutta niitähän sattuu, oli kyseessä mikä pentu tahansa.

Vaikka koiramaailma on meille enemmän kuin arkipäivää, molempia jännitti se, miten
osaisimme tarjota Fannille mahdollisimman hyvän elämän, onhan rotu melkeinpä aussin
vastakohta. Parempaa kasvattajaa ei voisi toivoa; Katri antoi todella hyvät sekä kirjalliset
että suulliset ohjeet bassetpennun hoitoon, ja on kuunnellut hölmöjä kysymyksiä pitkin päivää
ja yötäkin. Kasvattajana sitä osaa arvostaa niitä lähtökohtia, mistä pentu maailmalle lähtee ja
millaiset eväät se mukaansa saa; Öhkömönkijän kennelissä koirat elävät normaalia koiran elämää:
kukaan ei asustele häkissä eikä räyhää muille, vaan kaikki elävät sulassa sovussa keskenään ja
tottuvat pienestä pitäen lapsiinkin. Sen lisäksi, että Katri on Fannin kasvattaja ja omistaa osan Fannista,
on hänestä myöskin kehittynyt meille korvaamaton ystävä. Kiitos Katri Fannista ja kaikesta muustakin :)

Fannin tarina tuntuu ihan tavalliselta, mutta pientä komiikkaa on mukana; Fannin isipappa on nimittäin
juuri se kyseinen Pluto-herra, johon me ihastuimme Match Show'ssa ja jonka tapaamisen jälkeen aloimme
vakavasti harkita Basset Houndin hankintaa. Jälleen todiste siitä, että maailma on todella pieni :)